Voidaanko lakkauttaa politiikka?

Monessa paikassa on puhistu siitä, kuinka rakas kansakuntamme hukkuu jatkuvasti lisääntyviin lakeihin ja asetuksiin. Itse asiassa, tilanne on loogisesti ajateltuna ainoa mahdollinen. Aikoinaan, kun Suomessa käytettiin vielä omaa kotikutoista valuuttaa, se voitiin aika ajoin devalvoida. Näin tehtiin silloin, kun rahan arvo oli päässyt nousemaan liian korkeaksi. Sama mekanismi toimii vaikkapa nurmikossa: Kun se on liian pitkä, se leikataan ja taas on kivaa hetken aikaa.

Laki- ja asetusähkyn kohdalla pitäisi voida tehdä samankaltainen liike. Lakeja ja asetuksia rustaavat poliitikot. Koska jokaisen poliitikon sisällä asuu pieni (tai joskus jopa iso) narsisti, täytyy sen, omaa epävarmuuttaan peittääkseen, keksiä joku laki tai sen kaltainen, että voi sitten seuraavien vaalien lähestyessä kiekua, kuinka hän on saanut jotakin aikaan. Ja koska poliitiikkaa ja sen myötä poliitikkoja on ollut olemassa jo liian kauan ilman että niiden yli on ajettu ruohonleikkurilla, on nykyisin keksittävä toinen toistaan typerämpiä ideoita oman olemassaolon todisteeksi. Kaikki järkevät lait ja asetukset kun on jo keksitty, kuten esimerkiksi turvavyön käyttöpakko.

Tällä ahdistavalla ja tukahduttavalla pykälävyöryllä on seurauksensa. Nykyihminen, kansalainen, ei enää useimmiten ole kykenevä vastuulliseen ajatteluun tai toimintaan, vaan huutaa kaikenmaailman idioottimaisuuksiin uusia pykälöitä. Tästä esimerkkinä vaikkapa taannoin (tai ehkä edelleenkin) jossain käytävä vaahtoaminen parveketupakoinnin kieltämisestä. Niinpä niin, kukapa nyt olisikaan kuvitellut, että ihminen voisi osata olla omalla parvekkeellaan ilman hänen toimiaan ohjaavia asetuksia!

Typeriä aivopieruja on viime vuosina synnytetty tasaiseen tahtiin. Vai voiko joku ihan oikeasti väittää pitävänsä hyvinä esimerkiksi ajokorttiuudistusta? Tai tupakan piilottamista myyntipisteissä näkymättömiin (kuka on ikinä ostanut heräteostoksena savukkeita?)? Tai aikanaan autojen lisäjarruvalojen käyttökieltoa? Kaukovalojen tehon rajoittamista? Tyypillistä näille päättömille tapauksille on se, että ne kumpuavat laiskuudesta. Ei viitsitä selvittää asioiden todellista laitaa, ongelmien syitä tai perehtyä aidosti johonkin uuteen asiaan. Ajokorttiuudistusta suositteli tutkimuslaitos, jonka suurimpana rahoittajana oli autokoululiiton omistama säätiö. Ja heti lensi substanssiosaamisen täydellisestä puuttumisesta kärsivä liikenne- ja viestintäministeri vipuun. Viinan hintaa on nostettava, koska pieni osa kansasta on ongelmatapauksia. Ei kuitenkaan kannata selvittää syitä ihmisten humalahakuiselle juomiselle eikä etsiä keinoja ongelman syiden hoitamiseksi. Ja missään tapauksessa ei kannata miettiä hinnankorotuksen kokonaisvaikutuksia. Lisäjarruvaloa ei ole ennenkään tarvittu (aina yhtä tyhjentävä argumentti!) ja kaukovaloilla ei ilmeisesti ole tarkoituskaan syrjäyttää pimeyttä öisellä tieosuudella yksin liikuttaessa.

Jos jollakulla on tarjota hyviä ideoita näiden synkkien aikojen parantamiseksi, kuulisin niistä mielelläni. Itse olen, ihan oikeasti, pohtinut asiaa kauan ja hartaasti. Ja paras kehitysehdotus, minkä olen keksinyt, on politikoinnin ja politiikan kriminalisoiminen. Se ei tietenkään ole mahdollista demokratian vallitessa. Joten seuraavaksi pitäisi luopua demokratiasta. Demokratia olisi ihan hyvä toimintamalli, mutta se edellyttää demokraattista oikeuttaan äänestämällä käyttäviltä paljon, paljon enemmän järkeä kuin keskivertosuomalaisella on käytettävissään. Jos järkeä olisi riittävästi, jokainen äänestäjä selvittäisi hyvin tarkkaan, kenelle äänensä antaa. Kättä ylös: Kuka on oikeasti selvittänyt vaikkapa jollain vaalikoneella haarukoimiensa ehdokkaiden todellista kantaa itseään askarruttaviin asioihin? Ja jos onkin, ja vielä peräti löytänyt mielestään sopivan ehdokkaan, ei hänen mielipiteellään ole voimaa mikäli hänen edustamansa (poliittinen) puolue ei ole kollektiivisesti samaa mieltä.

Tehdään vallankumous ja muutetaan Suomi Platonin Valtion mukaiseksi ihanneyhteiskunnaksi, meritokratiaksi, jossa ihmisen todelliset kyvyt määräävät heidän asemansa. Vai onko kansansuosio sittenkin tärkeämpää kuin aito kompetenssi?