Olen toki ollut jo pitkään tietoinen Brucen karismasta ja bändin hirvittävän kovasta ammattitaidosta ja live-draivista, mutta siitä huolimatta huomasin olevani jälleen kerran suorastaan mykistynyt kävellessäni valojen taas sytyttyä takaisin autolleni. Otan tähän suvereenisti lainauksen Anssi Kelan omalle Facebook-sivulleen tekemästä postauksesta: "Bruce Springsteen on maailman paras esiintyjä. Tämä ei ole mielipide, vaan kiistaton fakta. Ymmärrän hyvin, jos joku ei perusta hänen musiikistaan, mutta kellään ei voi olla mitään lisättävää siihen, miten Springsteen hoitaa hommansa ja ottaa yleisönsä. Täysin ylivoimaista, vuodesta toiseen. Kunnioitan valtavasti sitä työmoraalia, jolla jokaisesta keikasta tehdään erityinen...Olen poistunut jokaiselta keikalta taas hiukan parempana artistina." Enough said!
En ole varsinaisesti mikään pitkän linjan Springsteen fani. Jossain vaiheessa, tyhmyyttäni, olin ehkä jopa hieman anti-fani. Olkoonkin, että ostettuani CD-soittimen kannoin samalla kotiin muun muassa silloin uunituoreen Born In the USA:n ja että junnuna jokaisen nuoren miehen elämään kuulunut tietyn tapahtuman odotus päättyi, kun taustalla soi tyttöystävän C-kasetilta The River. Minua närästi Brucen koko. Itse asetuin "häviäjän" puolelle ja diggasin enemmän samoista asetelmista ponnistanutta Southside Johnnya. Onneksi vaimoni on sitkeää sorttia ja onnistui jo parissakymmenessä vuodessa vakuuttamaan minut siitä, että Pomossa on jotain.
En muista, kuinka monta keikkaa olen tähän mennessä nähnyt Brucen heittävän. Ensimmäisen kerran vaivauduin paikalle puhtaasti vaimoani miellyttääkseni. Toisella kerralla olin jo itsekin hieman fiiliksissä ja myöhempiä konsertteja olen jo oppinut into piukassa odottamaan. Minulla on ollut ilo olla paikalla useammassa kaupungissa, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ja yhtälailla ollut ilo todistaa sessioita eri kokoonpanoilla, aina The E-Street Bandistä The Seeger Sessions Bandiin. Ainoa yhteinen nimittäjä eri kattauksilla on ollut se, etteivät ne ikinä ole olleet itseään toistavia. Ihan niinkuin soittajat olisivat ylpeitä duunistaan ja haluaisivat aidosti jakaa osaamisensa ilon yleisönsä kanssa.
Edelleen, nyt nähtyäni valon, joudun myös toteamaan että siinä valtavassa määrässä materiaalia, mitä Brucella repertuaarissaan on, löytyy käsittämätön määrä käsittämättömän hienoja biisejä ja tarinoita. En häpeä tunnustaa, että jopa pimeässä leffateatterissa nousi muutamien (!) kappaleiden kohdalla palaa kurkkuun samalla kun silmät alkoivat kostua. Siihen ei moni pysty.
Lopuksi vielä lainaus Jukka Haarman lukemisen arvoisesta Brucesta kertovasta kirjoituksesta: "Meille jää aito tunne siitä, että artisti on, ei meitä varten, vaan meidän kanssamme, tuottamassa sekä itselleen että meille, ainutkertaisia…elämyksiä." Täsmälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti