Ja sitten tienkäyttömaksusta...

Otetaan ihan alkuun hieman dataa.

Suomen Energiateollisuus Ry:n tekemä selvitys kertoo liikenteen verotuksesta Euroopassa (27 maata) seuraavaa:

Uuden auton maksut, verot ja tuet:

• Arvonlisävero:
• Auton hintaan lisätään arvonlisävero, joka Suomessa on 23%.
• Korkeampaa alv:tä perivät ainoastaan Ruotsi, Tanska, Unkari (25%) ja Romania (24%). Kreikka on Suomen kanssa tasoissa.
• Reksiteröintimaksut:
• Perustuu Suomessa hintaan ja CO2 -päästöihin. Vero % = 4,88 + (0,122 x CO2). Min. 12,2 %, max. 48,8 %.
• Euroopassa on kahdeksan maata, jotka eivät peri sitä ollenkaan.
• Ainoastaan Tanska rokottaa rekisteröimismaksua jopa enemmän.
• Ympäristöperusteinen verotus, verotuet ja suora rahallinen tuki:
• Kaksitoista maata tukee jollakin tavalla vähäpäästöisten autojen hankintaa.
• Keinovalikoimaan kuuluu suora subventio auton hankintahinnasta (max €5000,-, Ranska), vanhan auton romutusmaksu ja päästö- tai kulutusverotus.
• Ruotsissa ympäristöystävällisiksi katsotut autot on vapautettuja liikenneverosta kokonaan.
• Suomen kohdalla tämä sarake on täysin tyhjä.
• Sähköautojen ostoa ja käyttöä koskevat tuet:
• Pääsääntöisesti sähköautot ovat kokonaan vapautettuja vuotuisesta liikenne- ja/tai ajoneuvoverosta.
• Parhaimmillaan sähköautosta ei hankinnan yhteydessä tarvitse maksaa lainkaan auto- eikä arvonlisäveroa (Norja). Norjassa sähköautoilta peritään "hyvin pientä" vuotuista rekisteröintimaksua, sen saa pysäköidä ilmaiseksi julkisten yhteisöjen omistamille parkkipaikoille, sähköautojen omistajien ei tarvitse maksaa tietulleja eikä myöskään kansallisilla autolautoilla autostaan maksua. Lisäksi sähköautoilla on korotettu kilometrikorvaus julkisella sektorilla.
• Suomessa sähkökäyttöisten henkilöautojen käyttövoimaveroa alennettiin ystävällisesti vuoden 2011 alussa. Siis alennettiin. Edelleenkin sitä tulee kuitenkin maksaa.
•  Polttoaineverotus (2012 taso):
• Dieselin osalta veroa kertyy litraa kohti €0,68. Neljä maata verottaa Suomea enemmän, eli Ruotsi, Sveitsi, Norja ja Iso-Britannia. Japanissa veron osuus on €0,33/l ja Yhdysvalloissa €0,08/l. EU:n minimi on €0,46/l.
• Bensiinin vastaavat luvut ovat Suomessa €0,90. Nyt ne neljä kalliimman verotuksen maata ovat Iso-Britannia, Kreikka, Alankomaat ja Norja. Japanissa veron osuus on €0,55/l ja Yhdysvalloissa €0,07/l. EU:n minimi on €0,49/l.

Ja nyt on noin puolentoista vuoden tuumailun tuloksena Jorma Ollilan vetämä työryhmä tullut siihen tulokseen, että tienkäyttömaksuja tulisi periä kuusi senttiä jokaiselta ajetulta kilometriltä. Noin 10% Suomen tiestöstä kuuluisi alemman vyöhykkeen maksuluokkaan, josta kilometriä kohti joutuisi maksamaan vain kolme senttiä. Työryhmän mukaan tienkäyttömaksulla olisi vahvoja vaikutuksia liikenteeseen. Julkisen liikenteen käyttö lisääntyisi valtakunnallisesti noin 40%, liikenteen hiilidioksiidipäästöt sekä onnettomuudet laskisivat viisi prosenttia. Uusien autojen hankintahinnat laskisivat kuulemma keskimäärin €7000,- ja autokanta uudistuisi.

Suomessa on jo nyt yksi maailman kalleimmista polttoaineverotuksista. Jo se yksin on riittävä käyttöön perustuva verotusmenetelmä. Luonnollisesti sitä ei ole enää varaa nostaa ilman että kilpailikykymme heikkenisi entisestään. Miten satelliittivalvonta uudistaisi autokantaa, on täysin epäselvää. Jos työryhmä ilmoittaa autojen hintojen laskevan, sillä pitäisi myös olla keinot asian varmistamiseksi. Käsittääkseni Suomessa ei kukaan kuitenkaan voi sanella yrittäjälle, millä hinnalla ja katteella hän tuotteitaan myy. Joten vaikka vero laskisikin (mikä senkin on vaikea nähdä tapahtuvan), ei se välttämättä vaikuta itse hintaan. Katteeseen kylläkin. Elintarvikkeiden arvonlisäveron muutoksien yhteydessä nähtiin, miten homma tulee hoitaa: Kun veroa laskettiin, meni alennus suoraan kaupan katteisiin. Kuluttajahinnat eivät laskeneet. (Sama tapahtui esim. partureissa.) Ja kun veroa nostettiin, kiellettiin kauppiaita viemästä korotusta kuluttajahintoihin. Korotuksen voimaantulolle annettiin puolen vuoden siirtymäaika, jona aikana kauppa korotti hintojaan keskimäärin 13%. Ja kun alv nostettiin kahdeksalla prosentilla, kauppa vei korotuksesta vain kaksi prosenttia hintoihin. Lopputuloksena elintarvikkeiden hinnat nousivat kuluttajalle siis 15% ja kaupan kate veronkorotuksen myötä nousi seitsemän prosenttia...

Työryhmän ehdotuksen mukaan saatavilla tuloilla on tarkoitus kehittää joukkoliikennettä. Onko oikeudenmukaista, että joukkoliikennettä käyttämättömät joutuvat siitä ja sen kehittämisestä kuitenkin maksamaan?

Työryhmä ei ota mitenkään kantaa siihen, millä kyseisen järjestelmän perustaminen ja ylläpitäminen rahoitettaisiin. Liikenneministeri Kyllönen tempaisi aikoinaan hatustaan hinnan. Hän väitti, että perustaminen maksaisi noin yhdeksän miljoonaa. Asiasta oikeasti jotain tietävät kuitenkin sanoivat, että on erittäin epätodennäköistä saada aikaiseksi luotettavasti toimiva järjestelmä edes sadalla miljoonalla. Keski-Euroopassa asiaa on myös pohdittu, ja haudattu. Hinnaksi arvioitiin kolmesataa miljoonaa (Saksa). Alustavat arviot ovat myös epäilleet, että parhaimillaankin tuotot saadaan juuri ja juuri kattamaan aiheutuneet kustannukset. Näin saattaa todellakin olla, koska jo vuonna 2005 liikennesuorite oli 38,2 mkm, jolloin tuotto olisi noin 2,3 M€ (38,2M * 0,06€). Jopa valtiovarainministeriö on hankkeen tyrmännyt.

Oma lukunsa on Orwellimainen maailma, johon Suomea ollaan viemässä. Ajatus siitä, että joku kerää aktiivisesti tieta siitä missä ja milloin kuljen, on vastenmielinen.

Only in Finland. Nyt on puheena ollut ainoastaan tiemaksu. Lisäksi pohditaan ruuhka-, moottoritie-, silta- ja tunnelimaksuja. Suomessa on autoja, jotka liikkuvat. Autoilta viedään järkyttäviä summia rahaa jatkuvasti. Siitä rahasta palautuu esim. tiestön kehittämiseen ja - kunnossapitoon naurettavan pieni osa. Ja kustannukset nousevat nousemistaan. Miksei sinänsä järkevää asiaa, mitä käytön verottaminen ostamisen tai omistamisen sijaan kieltämättä on, voitaisi tehdä siten kuin muuallakin? 

Ei pidä myöskään unohtaa, millaisen toimeksiannon Ollilan johtama työryhmä alun alkaen sai. Liikenne- ja viestintäministeriö antoi työryhmälle tehtäväksi selvittää, miten Suomi etenisi tiemaksujärjestelmien käyttöönotossa. Miten etenisi. Ikäänkuin etenemisestä ja koko hankkeesta olisi jo päätetty.

En tiedä muista, mutta ainakin minun selkäni alkaa jo katketa. Hävettää olla suomalainen. 

*********EDIT********

Talouselämässä julkaistiin aiheesta uutinen jos toinenkin!

   

   

Kohta alkaa kiekkokausi...

Lähestyvä SM-liigakausi on saanut farssin piirteitä jo näin heinäkuun loppumetreillä. Ja peräti kahdesta suunnasta, mutta onneksi molemmat ovat ylittäneet kansainvälisenkin uutiskynnyksen. Ensin Jokerit Helsingistä ja sitten Kärpät Oulusta.

Ennen kuin pureudun noihin mainittuihin tapauksiin, haluaisin muistuttaa mieliin valittuja asioita viime kaudesta:

1. Silloinkin kausi alkoi jokseenkin kyseenalaisissa merkeissä, kiitos Jokerien ja HIFK:n jääkiekkoon kuulumattomien aktiviteettien sekä siihen liittyen valmentajien käytöksen pelitilanteessa ja myöhemmin mediassa, jo ennen liigan alkamista. Vaikka tapahtumat sijoittuivatkin liigan ulkopuolelle, liittyivät ne kuitenkin kiinteästi jääkiekkoon. Tuotteena jääkiekko sai varsin runsaasti negatiivista julkisuutta.
2. Tappelut ja erilaiset tahalliset vastustajan vahingoittamiset ja sen yritykset pullahtelivat pintaan monta kertaa pitkin kautta. Näillä edesottamuksilla useampikin joukkue keräsi itselleen negatiivista julkisuutta. Sitä keräsi myös SM-liiga sekä luonnollisesti (jälleen) jääkiekko lajina ja tuotteena.
3. Tuomarilinja oli varsin haparoivaa läpi koko kauden. Selkeästi liigalla oli käytössään varsin heikosti sellaisia tuomareita, joilla oli henkilöinä kykyä osoittaa tuomarilta vaadittavaa johtajuutta ja johdonmukaisuutta. Tuomaritaidoista puhumattakaan. Tällä osastolla kunnostautui vielä kaikeksi riemuksi SM-liigan kurinpitäjä, jonka nahkapäätökset olivat ihan jokaisen oikeustajun ulkopuolella ja joka omalta osaltaan antoi monelle törkeydelle "hiljaisen luvan". Eli vastustajan avainpelaajan paareille toimittaminen toi enemmän hyötyä kuin siitä langetettu rangaistus haittaa. Nämäkään asiat eivät varsinaisesti kiillottaneet SM-liigan eikä jääkiekon kilpeä.
4. Ja lopuksi keväällä pelattu MM-turnaus ja sen lippujen hinnat. Jääkiekkoliiton Kalervo Kummola kiisti viimeiseen asti lippujen olevan kalliita (nelihenkisen perheen yhden ottelun kustannukset lähes tuhat euroa), ja paljasti vielä täydellisen tietämättömyytensä hinnoittelusta esim. NHL:n pudotuspeleihin. Jo valmiiksi verrattain ryvettynyt jääkiekko etääntyi jälleen piirun verran siitä perusfanista, joka on aikaisemmin käynyt matseissa pelipaita päällään kannustamassa omaa joukkuettaan omilla rahoillaan ostamallaan lipulla.

      

Ensin ristiriitaisia tunteita herättävä Hjallis Harkimo meni ja myi Hartwall-Areenansa Venäläisille! Ja lisäksi vielä ilmoitti, että Jokerit siirtyy kaudelle 2014-2015 pelaamaan KHL:aan. Moinen siirtyminen on, ainakin omasta mielestäni, hieno saavutus ja ehkä jopa hieman kiillottaa suomikiekon nuhruuntunutta kilpeä. Ja mitä tekee SM-liiga ja muut seurat? Alkavat kiukutella, koska heiltä ei kysytty lupaa liigasta pois jäämiselle! Joten Jokereita uhataan SM-liigasta sulkemisella jo tulevan kauden osalta. Paitsi tietenkin sitten saavat pelata, jos maksavat jotakuinkin 5 M€, mutta muuten ei. Jokerit on aina ollut yleisömagneetti, myös vierasotteluissaan. Nyt muut liigapomot siis haluavat kovasti rahat, jotka saisivat muutenkin Jokerien vieraspelien suurempana lipunmyyntinä. Oho, eikun... siis sen lisäksi! Eli jos Jokerit eivät maksa, heidät suljetaan liigasta, jolloin myös lippurahat jää saamatta. Joten lienee aiheellista kysyä, kuka moisella järjestelyllä voittaa? Jokerien pois sulkeminen tullee myös suurella todennäköisyydellä vaikuttamaan liigan tv-sopimukseen Nelonen-Median kanssa... Tulevien kausien lipunmyynnin seurauksiin joukkueilla on koko vuosi aikaa varautua ja sopeutua, ja olisi muutenkin kohtuutonta, että Jokerit olisi velvollisia rahoittamaan muiden joukkueiden taloutta vielä silloinkin, kun itse pelaavat jo muualla. Kaikessa lyhykäisyydessään: SM-liigan ja muiden joukkueiden seurajohtajien kiukuttelu on ainoastaan lapsellista, kateellista ja säälittävää rimpuilua. Mutta, kuten sanottu, SM-liiga on jo vahvasti kunniostautunut oman brändinsä tärvelemisessä, ja jatkaa kaikesta päätellen samalla tiellä.

Ja entäpä sitten Oululaiset? Kansainvälisen uutiskynnyksen ylitti Raksilan uusi jää ja sen mainokset. Nyt ei siis enää riitä, että joukkueiden pelipaidat ovat mainoksineen kuin postimerkkinäyttelyitä. Muutama mainos keskialueella vielä menettelisi, mutta ainakin minua katsojana (joko tv- tai livesellaisena) häiritsee moisen tilkkutäkin seasta kiekon etsiminen! Ja suomalaisena hieman hävettää lukea aiheesta Puck Daddyn blogista. Onneksi en ole Oulusta.

Voidaanko lakkauttaa politiikka?

Monessa paikassa on puhistu siitä, kuinka rakas kansakuntamme hukkuu jatkuvasti lisääntyviin lakeihin ja asetuksiin. Itse asiassa, tilanne on loogisesti ajateltuna ainoa mahdollinen. Aikoinaan, kun Suomessa käytettiin vielä omaa kotikutoista valuuttaa, se voitiin aika ajoin devalvoida. Näin tehtiin silloin, kun rahan arvo oli päässyt nousemaan liian korkeaksi. Sama mekanismi toimii vaikkapa nurmikossa: Kun se on liian pitkä, se leikataan ja taas on kivaa hetken aikaa.

Laki- ja asetusähkyn kohdalla pitäisi voida tehdä samankaltainen liike. Lakeja ja asetuksia rustaavat poliitikot. Koska jokaisen poliitikon sisällä asuu pieni (tai joskus jopa iso) narsisti, täytyy sen, omaa epävarmuuttaan peittääkseen, keksiä joku laki tai sen kaltainen, että voi sitten seuraavien vaalien lähestyessä kiekua, kuinka hän on saanut jotakin aikaan. Ja koska poliitiikkaa ja sen myötä poliitikkoja on ollut olemassa jo liian kauan ilman että niiden yli on ajettu ruohonleikkurilla, on nykyisin keksittävä toinen toistaan typerämpiä ideoita oman olemassaolon todisteeksi. Kaikki järkevät lait ja asetukset kun on jo keksitty, kuten esimerkiksi turvavyön käyttöpakko.

Tällä ahdistavalla ja tukahduttavalla pykälävyöryllä on seurauksensa. Nykyihminen, kansalainen, ei enää useimmiten ole kykenevä vastuulliseen ajatteluun tai toimintaan, vaan huutaa kaikenmaailman idioottimaisuuksiin uusia pykälöitä. Tästä esimerkkinä vaikkapa taannoin (tai ehkä edelleenkin) jossain käytävä vaahtoaminen parveketupakoinnin kieltämisestä. Niinpä niin, kukapa nyt olisikaan kuvitellut, että ihminen voisi osata olla omalla parvekkeellaan ilman hänen toimiaan ohjaavia asetuksia!

Typeriä aivopieruja on viime vuosina synnytetty tasaiseen tahtiin. Vai voiko joku ihan oikeasti väittää pitävänsä hyvinä esimerkiksi ajokorttiuudistusta? Tai tupakan piilottamista myyntipisteissä näkymättömiin (kuka on ikinä ostanut heräteostoksena savukkeita?)? Tai aikanaan autojen lisäjarruvalojen käyttökieltoa? Kaukovalojen tehon rajoittamista? Tyypillistä näille päättömille tapauksille on se, että ne kumpuavat laiskuudesta. Ei viitsitä selvittää asioiden todellista laitaa, ongelmien syitä tai perehtyä aidosti johonkin uuteen asiaan. Ajokorttiuudistusta suositteli tutkimuslaitos, jonka suurimpana rahoittajana oli autokoululiiton omistama säätiö. Ja heti lensi substanssiosaamisen täydellisestä puuttumisesta kärsivä liikenne- ja viestintäministeri vipuun. Viinan hintaa on nostettava, koska pieni osa kansasta on ongelmatapauksia. Ei kuitenkaan kannata selvittää syitä ihmisten humalahakuiselle juomiselle eikä etsiä keinoja ongelman syiden hoitamiseksi. Ja missään tapauksessa ei kannata miettiä hinnankorotuksen kokonaisvaikutuksia. Lisäjarruvaloa ei ole ennenkään tarvittu (aina yhtä tyhjentävä argumentti!) ja kaukovaloilla ei ilmeisesti ole tarkoituskaan syrjäyttää pimeyttä öisellä tieosuudella yksin liikuttaessa.

Jos jollakulla on tarjota hyviä ideoita näiden synkkien aikojen parantamiseksi, kuulisin niistä mielelläni. Itse olen, ihan oikeasti, pohtinut asiaa kauan ja hartaasti. Ja paras kehitysehdotus, minkä olen keksinyt, on politikoinnin ja politiikan kriminalisoiminen. Se ei tietenkään ole mahdollista demokratian vallitessa. Joten seuraavaksi pitäisi luopua demokratiasta. Demokratia olisi ihan hyvä toimintamalli, mutta se edellyttää demokraattista oikeuttaan äänestämällä käyttäviltä paljon, paljon enemmän järkeä kuin keskivertosuomalaisella on käytettävissään. Jos järkeä olisi riittävästi, jokainen äänestäjä selvittäisi hyvin tarkkaan, kenelle äänensä antaa. Kättä ylös: Kuka on oikeasti selvittänyt vaikkapa jollain vaalikoneella haarukoimiensa ehdokkaiden todellista kantaa itseään askarruttaviin asioihin? Ja jos onkin, ja vielä peräti löytänyt mielestään sopivan ehdokkaan, ei hänen mielipiteellään ole voimaa mikäli hänen edustamansa (poliittinen) puolue ei ole kollektiivisesti samaa mieltä.

Tehdään vallankumous ja muutetaan Suomi Platonin Valtion mukaiseksi ihanneyhteiskunnaksi, meritokratiaksi, jossa ihmisen todelliset kyvyt määräävät heidän asemansa. Vai onko kansansuosio sittenkin tärkeämpää kuin aito kompetenssi?

Springsteen & I

Voihan pakana. Joskus maanantai voi muuttua ihan yllättäen todella mukavaksi. Tänään satuin suorastaan kompastumaan Naamakirjassa kaverini laittamaan postaukseen, jossa kerrottiin illalla leffateatterissa esitettävästä semi-dokkarista, aiheena Herra Bruce Springsteen sekä orkesterinsa The E-Street Band. Pätkä esitettiin vain kerran, ympäri maailmaa 22.7 klo 18:00. Otan osaa, jos et ollut paikalla. Raina oli rakennettu jollain tavalla valikoituneiden fanien kertomuksiin ja muistoihin Pomon musiikista, keikoista ja koko ilmiöstä yleensä. Lisäksi tarjoiltiin kuusi valittua vetoa vuoden 2012 Hyde Parkin keikalta, sekä epilogi. Vasta epilogissa Pomo itse astui kameroiden eteen (siis nimenomaisesti kyseiseen elokuvaan liittyen).

Olen toki ollut jo pitkään tietoinen Brucen karismasta ja bändin hirvittävän kovasta ammattitaidosta ja live-draivista, mutta siitä huolimatta huomasin olevani jälleen kerran suorastaan mykistynyt kävellessäni valojen taas sytyttyä takaisin autolleni. Otan tähän suvereenisti lainauksen Anssi Kelan omalle Facebook-sivulleen tekemästä postauksesta: "Bruce Springsteen on maailman paras esiintyjä. Tämä ei ole mielipide, vaan kiistaton fakta. Ymmärrän hyvin, jos joku ei perusta hänen musiikistaan, mutta kellään ei voi olla mitään lisättävää siihen, miten Springsteen hoitaa hommansa ja ottaa yleisönsä. Täysin ylivoimaista, vuodesta toiseen. Kunnioitan valtavasti sitä työmoraalia, jolla jokaisesta keikasta tehdään erityinen...Olen poistunut jokaiselta keikalta taas hiukan parempana artistina." Enough said!

En ole varsinaisesti mikään pitkän linjan Springsteen fani. Jossain vaiheessa, tyhmyyttäni, olin ehkä jopa hieman anti-fani. Olkoonkin, että ostettuani CD-soittimen kannoin samalla kotiin muun muassa silloin uunituoreen Born In the USA:n ja että junnuna jokaisen nuoren miehen elämään kuulunut tietyn tapahtuman odotus päättyi, kun taustalla soi tyttöystävän C-kasetilta The River. Minua närästi Brucen koko. Itse asetuin "häviäjän" puolelle ja diggasin enemmän samoista asetelmista ponnistanutta Southside Johnnya. Onneksi vaimoni on sitkeää sorttia ja onnistui jo parissakymmenessä vuodessa vakuuttamaan minut siitä, että Pomossa on jotain.

En muista, kuinka monta keikkaa olen tähän mennessä nähnyt Brucen heittävän. Ensimmäisen kerran vaivauduin paikalle puhtaasti vaimoani miellyttääkseni. Toisella kerralla olin jo itsekin hieman fiiliksissä ja myöhempiä konsertteja olen jo oppinut into piukassa odottamaan. Minulla on ollut ilo olla paikalla useammassa kaupungissa, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ja yhtälailla ollut ilo todistaa sessioita eri kokoonpanoilla, aina The E-Street Bandistä The Seeger Sessions Bandiin. Ainoa yhteinen nimittäjä eri kattauksilla on ollut se, etteivät ne ikinä ole olleet itseään toistavia. Ihan niinkuin soittajat olisivat ylpeitä duunistaan ja haluaisivat aidosti jakaa osaamisensa ilon yleisönsä kanssa.

Edelleen, nyt nähtyäni valon, joudun myös toteamaan että siinä valtavassa määrässä materiaalia, mitä Brucella repertuaarissaan on, löytyy käsittämätön määrä käsittämättömän hienoja biisejä ja tarinoita. En häpeä tunnustaa, että jopa pimeässä leffateatterissa nousi muutamien (!) kappaleiden kohdalla palaa kurkkuun samalla kun silmät alkoivat kostua. Siihen ei moni pysty.

Lopuksi vielä lainaus Jukka Haarman lukemisen arvoisesta Brucesta kertovasta kirjoituksesta: "Meille jää aito tunne siitä, että artisti on, ei meitä varten, vaan meidän kanssamme, tuottamassa sekä itselleen että meille, ainutkertaisia…elämyksiä." Täsmälleen.

Vai että rasisimia...

Sattuneesta syystä olen viime aikoina viettänyt tovin jos toisenkin kahden junnu-urheilulajin katsomossa. Ensin olin katsomassa CSM-tason Finland Lions Summer Cup 2011 jääkiekkoturnausta muun muassa Leppävaaran Reebok-Areenalla. Iltapäivälehtiinkin päätynyt pronssiottelu, jossa oli vastakkain Oulun Kärpät ja Centri Moskovasta päättyi venäläisten aloittamaan, ilmeisimmin häviön turhauttamana joukkotappeluun. Asian uutisointi sai minusta kummallisia piirteitä: Painetussa lehdessä kirjoitettiin, että vaihtoaitiosta oli huudeltu kentälle rasistisia kommentteja tappelun aikana. Vai niin. Itse olin vaihtoaitioiden välittömässä läheisyydessä, enkä tietenkään voi ottaa kantaa venäläisten aitiosta huutelun sisältöön. Suomalaisten aitiosta huudettiin yhden kerran, tulkintani mukaan täysin spontaanisti ”Voi vitun ryssät, saatana!”. Koska muita huutoja ei kuultu, lienee tämä se ”rasistinen” huutelu.

Toinen ajatuksia herättänyt tapahtuma oli Espoossa pelattu koripallon EHBT-turnaus. Olin katsomassa B-tyttöjen ottelua, jossa pelasi eräs Helsinkiläinen joukkue. Joukkueessa oli useita pelaajia, jotka mitä ilmeisemmin mielestään uskontonsa ”pakottamina” olivat katsoneet ettei heidän tarvitse noudattaa koripallon sääntökirjassa (kohdat 4.3 ja 4.4) määriteltyä ohjetta peliasusta, vaan pelasivat pahimmillaan pitkissä housuissa, pitäen hihattoman (=asianmukaisen) pelipaidan alla lyhythihaista paitaa sekä päässään jopa kahta (!) eriväristä, pään ja kaulan sekä hartiat peittävää huivia. Osalla pelaajista oli asianmukaiset peliasut. Myös sellaisilla, jotka tunnustavat samaa uskontoa.

Koripallossa on erikseen kielletty muun muassa kaikenlaiset päähineet. Jopa pelipaita tulee pitää pelin aikana kauttaaltaan housunkauluksen sisäpuolella. Luonnollisesti kaikki korut ovat kiellettyjä. Olen ollut paikalla, kun tuomari on käskenyt pelaajaa poistamaan hiuksia sitoneen, hikinauhatyyppisen pehmeän pannan. Korva- tai rannekoruista puhumattakaan. Samoin paita on käsketty laittamaan housuihin. Säännöt peliasuista on kirjoitettu turvallisuutta silmällä pitäen. Kaikenlaisiin liehuviin vaatekappaleisiin voi esimerkiksi toisen sormi jäädä kiinni, korut tai muut vastaavat voivat viiltää tai muuten vahingoittaa kanssapelaajia. Pitkät housut jalassa olet valmis korille ajaessasi ottamaan paljon suurempia riskejä vaikkapa kaatumisen suhteen. Kun on housut ihon ja lattian välissä, ei kaaduttaessa iho pala! Ja niin edespäin. Jokainen valmentaja on vuorenvarmasti selvillä voimassa olevasta säännöstä. Samoin jokainen tuomari. Kuitenkaan uskonnon varjolla sääntöjä saa vapaasti rikkoa. Miksi? Miten tuomareilla on munaa poistattaa pehmeä hiuspanta, mutta sallia lakanan kokoinen liehuva huivi? Sorry, en voi ymmärtää.

Meillä Suomessa on maahanmuutto-ongelma. Ei siksi, että meillä on maahanmuuttajia, etnisiä vähemmistöjä tai jollain muulla tavoin kantaväestöstä eroavia kansalaisia. Vaan siksi, että meillä ei ole selkärankaa vaatia johonkin, mihin tahansa vähemmistöön kuuluvaa noudattamaan voimassa olevia sääntöjä. Sama vellihousumaisuus näkyy tulkinnassa, jonka mukaan venäläisen kutsuminen ryssäksi on rasitista. Jos olen katsomassa Suomi-Ruotsi kiekkomaaottelua ja ruotsalainen tekee maalin viisi sekuntia ennen loppua ja tokaisen vaikkapa ”voi perkeleen svedupelle”, olenko silloin rasisti? Tai jos kutsun naapuriani joka ei koskaan palauttanut lainaamaansa ruohonleikkurin bensaa kusipääksi? Kaiketi olen. Koska onhan svedupelle Suomessa pelatessaan selkeästi vähemmistössä, aivan samoin kuin mainitunlainen naapurikin ollessaan oikeasti kusipää.

Koko rasismi-termi on lähtenyt lapasesta. Jos tarkkoja ollaan, niin huivi päässään pelaavat oman uskontonsa edustajat ovat loppujen lopuksi enemmän rasisteja, kuin ne jotka vaativat huiveja pois! Yksi rasismin keskeisiä ajatuksia on jonkun rodun tai etnisen ryhmän ylivalta. Joten, eikö juuri huivien käyttäminen ole rasistista käyttäytymistä yleisistä säännöistä piittaamattomuudellaan? ”Koska tunnustan tätä uskontoa, olen sääntöjenne yläpuolella.”

Jos kutsuu venäläistä ryssäksi, ruotsalaista hurriksi tai satunnaista vastaantulijaa paskakasaksi, on kyse varmasti asiattomasta käytöksestä, mutta ei todellakaan rasismista. Se, että meillä ujostellaan esittää perusteltuja vaatimuksia vähemmistöjen edustajille ja hyväksytään kummallisia erivapauksia, itse asiassa ruokkii todella tehokkaasti fundamentaalia monikulttuurisuuden vastustamista. Se ei taida kuitenkaan olla moisen lapatossumaisuuden tavoite.

Itse en osaa pitää maahanmuuttoa uhkana tai monikultturisuutta vaarallisena, päinvastoin. Kunnioitan ihmistä yksilönä. Piste. Riippumatta tämän ihonväristä, sukupuolesta tai etnisestä taustasta. Jos vastaani kävelee pilkullinen hindu, joka sylkee kengilleni, hermostun varmasti. Mutta niin hermostun samanlaisen tempun tekevälle patasuomalaisellekin! Kaikki saavat pelata koripalloa, jälleen kerran, riippumatta rodusta tai taustasta. Mutta kaikkien tulee noudattaa voimassa olevia sääntöjä. Kaikkien. Jos joku ei halua sääntöjä noudattaa, on silloin oltava pelaamatta.

Kaikkien edun mukaista olisi, että koko rasismikeskustelu saatettaisiin oikeille raiteilleen. Keskityttäisiin niihin oikeisiin rasisteihin, jotka ihan oikeasti vainoavat ja haluavat vahingoittaa/poistaa kaikki tavalla tai toisella erilaiset. Vaaditaan kaikilta samoja asioita, sääntöjen ja yhteiskunnan normien tuntemista ja noudattamista. Samalla kuitenkin suvaitaan erilaisuutta, opitaan muista ja opetetaan muille. Ihminen on aina lähtökohtaisesti yksilö ja tasa-arvoinen toisen, vertaisensa kanssa. Vasta tämän teot, arvot ja ajatukset tekevät toisesta toista arvokkaamman. Tai ovat tekemättä.

Liikenteestä, paristakin eri näkökulmasta

Onnettomuuksista

Tänään sunnuntaina, 7.8.2011, oli jälleen Helsingin Sanomissa uutinen, jossa kerrottiin nuoren kuolleen ulosajossa. Syynä arvellaan olleen ajoneuvon hallinnan menettäminen liian suuren nopeuden johdosta. Vastaavat uutiset ovat sävyttäneet vähintäänkin koko kesää. Välillä on kolissut kauempana, välillä lähempänä. Noin kilometrin päässä kotoamme, 50 km/h alueella, täräytti nuorehko rattijuoppo S60 Volvon illansuussa noin 180 km/h nopeudella koivun kautta kahteen mäntyyn. Selvisi hengissä, mutta takamatkustaja kuoli. Noin kuukausi myöhemmin samassa paikassa 1993 syntynyt opiskelija ajoi reilut parikymmentä vuotta vanhalla Passatilla myöhäisillassa tällä kertaa tien toiselle puolelle koivikkoon. Kaksi kolmesta elämästä päättyi siihen. Tästä vajaa viikko myöhemmin lähistöllä ajoi kuusi (!) nuorta Fiat Bravalla penkkaan, nopeudeksi 60-alueella arvioitiin 130 km/h. Tällä kertaa kaikki säilyivät hengissä. Tosin nopeuden arvioinut silminnäkijä lienee vahvasti erehtynyt, auton vaurioista päätellen nopeutta on ollut korkeintaan 80 km/h... Uutiset ovat pääsääntöisesti poikineet varsin runsaasti kommentteja. Hyvä niin, koska se todistaa niihin reagoidun. Jos näin ei olisi, olisi se vieläkin huolestuttavampaa. Itseäni kuitenkin on uutisoinnissa mietityttänyt erityisesti kommenttien sisältö (en tässä vaiheessa edes halua ottaa kantaa itse uutisointiin ja sen välillä hyvinkin läpinäkyvään tarkoitushakuisuuteen). Monet vaativat onnettomuuspaikkojen suhteen välittömiä toimia. Ehdotukset koskevat useimmiten nopeusrajoituksia, tien kuntoa, ajokortti-ikää, ajo-opetusta sekä loputonta joukkoa muita ulkoisia yksityiskohtia. Harva tuntuu pysähtyneen pohtimaan, kuinka paljon oikeasti olisi hyötyä pudottaa nopeusrajoitus viidestä kahteenkymppiin. (Ihan totta, sellaistakin on ehdotettu!) Tai rattijuopon kuolonkolarin jälkeen vaatia suu vaahdossa promillerajan laskua. Jos ajaa sataaviittäkymppiä vanhalla paskalla autolla kuukauden ajokokemuksella tiellä, jonka sallittu rajoitus on viisikymppiä, auton lähtiessä lapasesta ei nopeusrajoituksella ole asian kanssa mitään tekemistä. Tai kun 2,4 promillen jurrissa auto tolpan ympärille kietaistuna henki lähtee ihan siinä missä silloinkin, kun promilleraja on 0,2 tai vaikkapa 0,0! Edelleen, se kohouma tiessä, mistä auto hyppäsi 180 km/h ajettaessa eikä laskeutunutkaan WRCmäisesti ja jatkanut matkaa viidenkympin alueella, ei aiheuttanut onnettomuutta. Sen sijaan kuljettajan täysin vastuuton ajaminen yli kolminkertainen nopeus sallittuun nähden ja vielä humalatila olivat ratkaisevassa roolissa. Näin yhden kommentin, jossa kirjoittaja nuorten kuolonkolarin jälkeen peräänkuulutti vanhempien vastuuta arvokasvattajina ja ehdotti, että jokaisen juuri ajokortin saaneen  tai saamassa oleva nuoren vanhempien pitäisi istuttaa nuorensa penkkiin ja käydä ihan oikeasti läpi tietyt fundamentaalit asiat, jotka on oltava mielessä ymmärrettyinä liikenteeseen lähdettäessä aina. Ja että jos vastaus on kahdeksantoistakesäiselle niin tyypillistä joojoo-linjaa, pitäisi ottaa ihan perheen sisäisesti ajo-oikeus pois. Itse allekirjoitan kommentin ehdottomasti. Vastuuta on turha (jälleen) koittaa sysätä jollekin toiselle, vaan se on kannettava itse. Vanhempana ja toivottavasti viisaampana, tai ainakin harkitsevampana. Kyseiseen kommenttiin reagoitiin käsittämättömällä tavalla: Kirjoittajalle suositeltiin viikon naiviuspalkintoa, sanottiin, että tuon ikäisille on ihan turha puhua yhtään mitään, jne. Mielenkiintoista kyllä, kukaan kommentin kritisoijista ei vaivautunut antamaan itse minkäänlaista ehdotusta asian tiimoilta. Säälittävää. Minä ainakin olen puhunut ja puhun vastakin omille lapsilleni aiheesta ja olen varma, että ainakin osa jää heille kaaliin. Jos jotain sitten kuitenkin sattuu, tiedän ainakin tehneeni parhaani.

Ajokortti-iästä ja ajo-opetuksesta

Itse olen omannut ajokortin vuodesta 1984 asti. Olen aikanaan ajanut ammatikseni, niin tavara- kuin henkilöliikenteen puolellakin. Lisäksi olen ajanut kilpaa radalla. Ja kyllä, pidän itseäni muiden suomalaisten kaltaisesti huomattavasti keskimääräistä parempana kuljettajana. Ymmärrän pyörillä liikkuvaa laitetta ohjaavat  fysiikan lait, liikenteen problematiikan jatkuvasti muuttuvana toimintaympäristönä sekä syy- ja seuraussuhteet verrattain hyvin. Auto on lähtenyt lapasesta useita kertoja ja pihalle on tärähdetty, pahimmillan noin 250 km/h vauhdista. Yleensä turvallisesti, moottoriradalla. Yhden kerran, kaikesta ylivertaisesta taidostani huolimatta, myös henkilöautolla moottoritieltä vieläpä vaimo kyydissä. Se ei ollut kivaa. Aika nopeasti liikkeen loppumisen jälkeen tuli mieleen ajatus siitä, miten lähellä oli muutaman muunkin asian loppuminen. Ja edelleen, lapset kotona, yksin. Mitä tästä on opittavissa? Mielestäni ainakin se, että riippumatta kaikista onnistuneista kilometreistä, runsaasta kokemuksesta ja siitä ylivertaisesta taidosta, jotain voi kaikesta huolimatta sattua. Kenelle tahansa.

Olen opettanut vanhimman tyttäreni ajamaan ja parhaillaan opetan poikaani. Sattuneesta syystä pojalla on jo olemassa ehkä itseänikin paremmat valmiudet  auton fyysiseen kuljettamiseen. Niinpä olen alkanut pohtia koko ajo-opetusta laajempana kasvatuksellisena asiana. Ja olen tullut siihen tulokseen, että ajaminen on loppujen lopuksi hyvinkin helppoa. Ei sitä niin hirveästi tarvitse opettaa, riittävästi toistoja ja kärsivällisyyttä, niin kuka tahansa saa auton liikkeelle, pysähtymään ja kääntymäänkin. Sama pätee pitkälti myös liikennesääntöihin. Nekin on opittavissa ihan ilman di:n koulutustakin. Asenteet ja vastuuntunto sekä ehdottomasti syy-seuraussuhteiden ymmärtämisen opettaminen onkin sitten eri asia. Niiden opettaminen ja opin perille saaminen on mielestäni kaikkein tärkeintä osa-aluetta koko ajo-, tai pikemminkin liikenneopetuksessa. Autokouluilla on verrattain vähän mahdollisuuksia hoitaa hommaa kunnialla. Sen sijaan meillä vanhemmilla niitä on. Ja olisi suotavaa, että niitä myös käytettäisiin. Jokaisen pitäisi muistaa, että liikennekasvatus alkaa käytännössä heti, kun kyydissä oleva tenava alkaa ymmärtää puhetta ja näkemäänsä. Jos ensimmäiset seitsemäntoista vuotta on muristu ja haukuttu ratin takana tolloja kanssa-autoilijoita, poliisia, nopeusrajoituksia ja liikennevaloja, on aika turha kuvitella että parin kuukauden autokoulujakso saa asenteet oikeille raiteilleen.

Tästä johtuen en olisi valmis laskemaan ajokortti-ikää, niin kuin monasti on ehditty vaatimaan. Sen sijaan näkisin, että opetuslupakäytäntöä pitäisi uudistaa useammalta kulmalta: "Jääkaappisääntö" on hyvä (eli luvan saa opetettavalle, joka syö samasta jääkaapista). Sitä ei ole tarpeen lähteä muuttamaan. Sen sijaan opetusjaksoa kannattaisi pidentää nykyisestä puolesta vuodesta vaikkapa kahteen vuoteen. Toisin sanoen, nuori voisi kuusitoista vuotta täytettyään ajaa opettajansa valvonnassa käytännössä rajattomasti. Samalla pitäisi kokonaan poistaa nykyiset "ajotuntirajoitukset". Nykyisin päivässä saa olla korkeintaan neljä "ajotuntia",  á 25 min, ja niistä vain kaksi yhtäjaksoisesti peräkkäin. Olisi parempi, jos ajokokelas voisi ajaa vaikkapa mökkireissun alusta loppuun, kelloa vilkuilematta. Samalla olisi kuitenkin syytä tarkistaa opetusluvan myöntämisen perusteita, eli pyrkiä löytämään keinot joilla selvitettäisiin ainakin opettajaksi aikovan (liikenne)asenteet sekä muut autoilulliset ja pedagogiset valmiudet. Lisäksi Suomeen olisi ehdottomasti saatava lisää moottoriratoja, ja vieläpä lähelle ihmisiä. Ei pelkästään moottoriurheilijoita varten, vaan ihan tavallisia kuljettajia, jotka voisivat mennä radalle harjoittelemaan turvallisiin olosuhteisiin auton hallintaa ja ajamista yleensä. Sekä mittaamaan niitä omia taitoja ja autoaan. Parempi rata kuin katu tai tie!

Kaikki kunnia autokouluille, mutta olen varma että opetusluvalla oppineet ovat saaneet useimmiten paremman, perinpohjaisemman ja lukumääräisesti laajemman treenin ennen inssiin menemistä. Tätä tukee myös nuorten kuljettajien onnettomuustilastot (sorry, en muista lähdettä!). Siksi tuntuukin uskomattomalta, että ajotutkinnon vastaanottajien hylkäysprosentti opetusluvalla opetetuista on korkeampi kuin koulun kautta tulleiden osalta. Valitettavasti tuntuu jopa siltä, että pitää väkisin keksiä joku hylkäysperuste. Esimerkkinä omakohtainen kokemus tyttäreni ekasta inssistä: Nousimme moottoritieltä ramppia pitkin pois ja pysähdyimme ryhmittyneenä vasemmalle. Ajorata, jolle olimme kääntymässä, oli kaksikaistainen käyttämäämme suuntaan kuljettaessa. Vasen kaista kääntyi takaisin moottoritielle ja oikea jatkoi suoraan. Inssi ohjeisti reitin jatkuvan suoraan. Joten, tyttäreni ryhmittyi oikein, lähti liikkeelle valojen vaihduttua ja ryhmittyi (edelleen oikein) ensimmäiselle, eli vasemmalle kaistalle, laittoi vilkun oikealle ja vaihtoi kaistaa jonka jälkeen jatkoi suoraan annettujen ohjeiden mukaisesti. Inssi hylkäsi suorituksen. Hänen mukaansa tyttäreni olisi pitänyt ryhmittyä käännyttyään suoraan oikealle kaistalle. Tyttäreni tiedusteli perusteita, koska ohjeen mukainen menettely olisi ollut ryhmityssääntöjen ja siten tieliikennelain vastaista. Vastaus, tiuskaisten: "Tämmöisessä paikassa noudatetaan poikkeussääntöä." Tieliikennelaki ei moista tunne, mutta sepä ei paljoa inssiä heiluttanut!

Tavoite lienee kuitenkin kaikilla saada liikenne mahdollisimman turvalliseksi. Tähdätään siihen, sekä itse ratin takana istuessamme että nuorisoamme kasvattaessamme.

Kuka tai mikä olen ja miksi bloggaan

Nopeat vastaukset otsikon kysymyksiin:

1. Nimelläni ei ole merkitystä. Sen esiin nostaminen ei palvele tavoitteitani millään tavalla, joten tulen esiintymään samoin kuin 2112:n päähenkilö pappien edessä.
2. Olen keski-ikäinen nuori. Olen ehtinyt kokeilla kaikenlaista elämäni aikana, mutta vielä on paljon asioita kokemattakin. 
3. Suurin syy kirjoittamiseeni lienee, blogin nimen mukaisesti, jonkinlainen henkinen itsehoito. Tyhmyys raivostuttaa, päivä päivältä enemmän. Jopa niin paljon, että sen nostattama paine on aika ajoin purettava sanoiksi. Yhteiskunnassamme ja ympäristössämme yleensä on meneillään niin valtavasti toinen toistaan typerämpiä hankkeita ja asioita, ettei niitä yksinkertaisesti voi katsoa passiivisena. En yritäkään olle erityisen salonkikelpoinen, mutta sen sijaan yritän sanoa asiat mahdollisimman selvästi juuri sellaisina kuin ne itse koen. Ajatukseni ovat puhtaasti omiani, eivätkä sellaisenaan ole koskaan suunnattu varsinaisesti ketään henkilöä vastaan. Ajatuksia, ideologioita ja muita vastaavia vastaan sen sijaan lähes koko ajan.

Saa lukea. Ja kommentoida. Jos et pidä ajatuksistani tai tavastani ilmaista itseäni, pysy poissa. Päätä puskaan, sillähän nykyään on tapana "ratkaista" ristiriitaisia tilanteita.